TSW – totta vai tarua?

Viimeisen reilun vuoden aikana ihotaudeilla Suomessa on törmätty yhä useammin ilmiöön TSW, topical steroid withdrawal. Tämän kevään aikana asiasta on jaettu tietoa niin ihotautilääkärien kuin ihohoitajien koulutuksissa, jotta tietäisimme, mitä lääketiede asiasta tietää ja toisaalta, mitä siitä sosiaalinen media (some) kertoo.

TSW:llä tarkoitetaan atooppisen ihottuman pahenemista kortisonivoiteen käytön jälkeen ja sitä pidetään riippuvuutena kortisonivoiteista ja siitä uskotaan parannuttavan vain läpikäymällä vierotusoireet. Tällaisina vierotusoireina pidetään ihon punaisuutta, hilseilyä, kipua, kirvelyä, turvottelua, kutinaa ja polttelua, joka voi levitä vaikka koko iholle ja kestää kuukausien ajan (Hajar et al., 2015). Jos olet kuullut asiasta, ja vielä suuremmalla syyllä jos itse uskot siitä kärsiväsi, toivon, että jaksat lukea tämän.

Lääkevoiteet ja niistä etenkin kortisonivoiteet ovat monen ihosairauden ensisijainen ja tärkeä hoito silloin, kun sairaus ei ole laajuutensa ja oireittensa rajuuden vuoksi vaikea-asteinen (Wollenberg et al., 2022). Kortisonivalmisteilla (tableteilla, voiteilla, liuoksilla) hoidetaan atooppisen ihottuman lisäksi monia muita ihosairauksia ja verrattuna atooppiseen ihottumaan osa näistä sairauksista tarvitsee vahvuudeltaan voimakkaampia kortisonivalmisteita. Vaikka täällä ihotautipoliklinikalla hoidan näitä monia sairauksia sairastavia potilaita, TSW:ia pelkäävät, epäilevät tai siihen uskovat ovat olleet atooppista ihottumaa sairastavia.

Kortisonivalmisteilla on monia haittavaikutuksia, jotka tiedän ja siksi tärkeä osa työtäni on ohjata ja neuvoa potilaita niiden käytössä niin, ettei haittoja tulisi. Ensinnäkin hoidettavan alueen vahvuus määrittelee, minkä vahvuista kortisonivoidetta alueelle voi käyttää. Toiseksi päivittäiselle voitelulle on olemassa suositellut ihoalueiden vahvuuden mukaiset enimmäiskestot. Lisäksi kaikkien kortisonivalmisteiden käytössä on tärkeätä asteittainen vähentäminen, että elimistö itse jatkaisi kortisolin tuottamista ja että oireet eivät pääsisi ilman kortisonia palaamaan nopeasti (Wollenberg et al., 2022 ja National Eczema Association -hoitosuositus). Voiteiden käytössä puhutaan ylläpitohoidosta, jolloin kortisonivoidetta laitetaan vielä kuurin jälkeen parina päivänä viikossa. Lisäksi tarkistan jokaisen potilaan kohdalla kortisonivalmisteiden vuosittaista kokonaiskulutusta arvioidakseni, onko kortisonivoiteita käytetty liikaa vai liian vähän. Arvaatteko, onko tavallisempaa liian runsas vai liian vähäinen käyttö?

Hetki sitten huomasin olevani tilanteessa, jossa olin neuvoton ja tilanteen jälkeen jopa järkyttynyt. Vastaanotollani oli pieni lapsi vanhempineen ja lapsella vaikea atooppinen ihottuma. Vaikka vaikea atooppinen ihottuma lapsella ei ole harvinaista, oli tässä tilanteessa jotain toisin: vanhemmat uskoivat, että jos lapsen ihottumaa hoidetaan kortisonivoiteilla, seurauksena on kortisonivoideriippuvuus ja sen jälkeen ilmaantuva vielä pahempi ihottuma. Tämä perustui toisen vanhemman uskomuksiin ja kokemuksiin kortisonivoideriippuvuudesta. Eniten minua järkytti se, että lapsi joutui olemaan ilman atooppisen ihottuman hoitoa. Vanhemmat uskoivat toimivansa lapsen parhaaksi, mutta itse terveydenhuollon ammattilaisena koin heidän laiminlyövän lapsensa iho-oireiden hoidon. Kerroin vanhemmille myös uusimmasta, jo ihan imeväisikäiselle tarjolla olevasta atooppisen ihottuman hoidosta, mutta he halusivat lasta hoidettavan mahdollisimman luonnonmukaisesti, ilman lääkehoitoja. Tapaus jäi mieleeni pitkäksi aikaa: miten olisin voinut auttaa lasta ja perhettä?

Samanlaista avuttomuutta koin myös aikaisemmin ollessani Allergia-, iho- ja astmaliiton kurssilla sairaanhoitajana: yksi kurssille osallistujista kertoi toteuttaneensa tätä vieroittautumista jo useamman kuukauden ajan ja että tilanne oli jo menossa parempaan suuntaan. Minulle hänen oireensa punaisine ihoineen ja hilseilyineen tarkoittivat erytrodermista eli koko ihon tulehdustilaa, joka olisi kiireellisesti tarvinnut tehokasta hoitoa. Ei välttämättä kortisonivoiteella, vaan ihan perinteisin tai uusin tabletti- tai pistoslääkehoidoin. Vaikka kerroin kaikki tietoni lääkehoidoista, niiden tehosta ja vaikutusmekanismeista, oli hänen uskonsa lääkkeettömään paranemiseen vahva. Tätäkin olen miettinyt moneen kertaan jälkeenpäin: mitä olisi voinut tehdä palauttaakseni hänen uskonsa lääketieteen keinoihin hoitaa atooppista ihottumaa?

TSW tunnistetaan myös terveydenhuollossa, vaikka käsitys siitä on erilainen kuin mitä some tuo esiin. Ensinnäkin TSW on paljon harvinaisempi kuin mitä some kertoo. Somen algoritmit on luotu tarjoamaan enenevässä määrin sisältöä, josta olet kiinnostunut, joten se tuo sinulle aihetta yhä enemmän tarjolle. Lääketieteessä ajatellaan TSW:n olevan niin harvinainen, että se koskee vain murto-osaa käyttäjistä. Se ilmaantuu lähinnä ohuille ihoalueille kuten kasvoille ja sukupuolielinten alueelle liian vahvan kortisonivoiteen ja liian pitkän käyttöajan vuoksi (Blakely & Drucker, 2026). Lisäksi se on oireena erilainen kuin alkuperäinen ihottuma. Sen toteamiseksi ei ole vielä selkeitä ohjeita (Hsu et al, 2026). Asiasta on julkaistu jonkin verran tieteellisiä artikkeleita, mutta kaikissa todetaan, että tietoa olisi saatava lisää. Ilmiöstä on tiedotettu maailmanlaajuisesti mm. ihotautilääkärien ja ihotautihoitajien kansainvälisten järjestöjen ja potilasjärjestöjen yhteisillä kannanotoilla (International Eczema Council & National Eczema Association). Toiveena on, että tätä epäilevät potilaat hakeutuisivat terveydenhuoltoon hakemaan apua ja keskustelemaan tarjolla olevista hoitovaihtoehdoista. Samalla kun potilaiden määrä terveydenhuollossa lisääntyisi, asiasta saataisiin lisää kokemusta ja tutkitun tiedon kertyminen mahdollistuisi.

Mitä sitten hoitajana voin tehdä, kun tapaan asiaa miettivän potilaan? Olen jo todennut sen vaikeaksi: tiedon antaminen ei riitä, enkä voi vakuuttaa ketään uskomaan toisin. Toivoisin kuitenkin, että voisimme keskustella asiasta avoimesti, vaikka ajattelisimme siitä eri tavoin. Toivoisin, että sinulle tulisi tunne, että kuuntelen ja välitän tilanteestasi ja että sinua helpottaisi, kun voit keskustella asiasta. Jospa voisin kertoa jotain, mitä olisit halukas kokeilemaan ja pienin askelin voisin sinua auttaa.

Terveisin Teija

Lähteet:

Hajar et al., 2015: A systematic review of topical corticosteroid withdrawal (“steroid addiction”) in patients with atopic dermatitis and other dermatoses. Kattava katsaus siihen, mitä tiedetään kortisonivoiteiden käytön lopettamiseen liittyvistä oireista ja miksi ilmiöstä puhutaan.

Wollenberg et al., 2022: European guideline (EuroGuiDerm) for atopic eczema. Eurooppalainen hoitosuositus atooppisen ihottuman hoidosta – selittää, miksi kortisonivoiteet ovat edelleen keskeinen osa hoitoa.

National Eczema Association: Topical corticosteroids: safe use guidelines. Selkeät ja käytännönläheiset ohjeet kortisonivoiteiden turvalliseen käyttöön.

Blakely & Drucker, 2026: Topical steroid withdrawal and steroid phobia: navigating this diagnostic dilemma. Artikkeli, joka avaa TSW-ilmiön harvinaisuutta ja sitä, miten se sekoittuu kortisonipelkoon.

Hsu et al., 2026: Topical steroid withdrawal syndrome: developing diagnostic criteria through a modified Delphi method. Kuvaa yritystä luoda yhtenäiset kriteerit TSW:n tunnistamiseen – työ on vielä kesken.

International Eczema Council & National Eczema Association (2023–2025): TSW position statements. Kansainväliset kannanotot, joissa korostetaan tarvetta lisätutkimukselle ja potilaiden tukemiselle.