Aikuisen atopia: tarina jatkuu, ihottumapaikat vaihtuu

Viimeksi kerroin miten oma atopiani kehittyi lapsuuden aikana aina nuoreen aikuisuuteen asti. Jatkan nyt suoraan siitä.

Author: Teija | Date: 17 helmikuu 2021

Voisi luulla, että jo tuommoisella parinkymmenen vuoden ihottumakokemuksella olisi jo aika kokenut ja niin sanotusti hötkyilemätön oman ihonsa suhteen, mutta taisi tulla vielä yksi ihottumayllätys, joka vei minut jälleen reilu parikymppisenä vastaanotolle. Silloin ihottuma oli siirtynyt rintoihin ja kuorinut ihon mennessään. Naisena ja rintaliivejä käyttävänä kierre oli aika ikävä, kun päivän päätteeksi nyrhin liivejä pois päältäni, niin liiveihin kiinni jäänyt rikkinäinen iho repeytyi aina uudestaan auki eikä iho päässyt paranemaan ollenkaan. Karua tekstiä, mutta ihottuma voi tosiaan olla aika iljettävä. Ymmärrätte varmaan, että ei näitä juttuja viitsi ihan ruokakeskustelujen yhteydessä kavereille, saatikka työkavereille jakaa. Ongelma, joka on noinkin ikävä ja hallitseva silloin kun tilanne on päällä, niin se pysyy aika lailla omana ongelmana siinä vaiheessa. Luulen, että vaikka nykyään sosiaalisen median aikakaudella vertaistukiryhmiä on helpommin tarjolla, niin ei sinnekään kaikista ikävimmät tarinat päädy muiden ihmeteltäväksi.

Tuostakin välivaiheesta kuitenkin selvittiin, mutta se vaati tiukan hoitokuurin. 

Seuraava haaste olikin jo nurkan takana noin 25-27-vuotiaana, kun olin saanut lapsia ja kädet olivat kovalla pesulla vaipparallissa. Sormien paha ihottuma on myös tosi hankala, koska kädet ovat koko ajan käytössä, niitä pestään usein, joten jo rasvaamisen jaksottaminen on hankalaa ja lisäksi ihottuma näkyy muille tosi helposti. Ja kun sanon paha, niin silloin ihottuma on sellaista, että iho on rikki ja on ns. märkäinen ja tulehtunut. Kädet vaativat myös oman hoitorupeamansa, mutta siitäkin selvittiin jälleen voittajana. Tuon jälkeen sormet ja sormien välit ovat saaneet olla rauhassa ihottumalta, mutta sormuksia en ole voinut enkä halunnut enää sen jälkeen käyttää.

Vaikka olenkin tässä maininnut muutamia tosi ongelmaisia ihottumajaksoja, niin se ei tarkoita sitä, ettäkö kaikki muu aika mentäisiin terveiden kirjoissa täysin silkkisellä iholla. Tottahan atooppinen iho vaatii aina perushoitonsa eli ilman päivittäistä rasvausta ei voi elää ja jonkinlaista pienempää ja suurempaa ihottumaa ja ihon rikkoutumista on jatkuvasti. 

Tässä viimeisen 10-15 vuotta ekseemani on ollut omasta mielestäni enemmän sellaista perustautia, jonka pääasiallinen majapaikka on ollut pääasiassa ylävartalolla ja lempipaikallaan käsivarsissa, mutta siirtyi myös pikkuhiljaa selän puolelle. Välillä vaikeampaa, välillä tosi helppoa ihonhoitoa ja vähemmän lääkärissä käyntiä. Mutta jollain tapaa ihottuma muuttui myös enemmän kokonaisvaltaiseksi eli pienemmiltä ja pahemmilta täsmäalueilta enemmän sellaiseksi siellä täällä, mutta toisaalta kaikkialla olevaksi, mutta yleensä aika kohtuulliseksi ihottumaksi. Pärjäsin aika hyvin. 

Viimeinen vuosi - puolitoista on ollut kyllä taas tosi viheliäistä. Ekseema on puhjennut todella kukkaansa ja on käynyt läpi lyhyessä ajassa melkein kaikki paikat tosi rajuna ja kiertää samoja paikkoja uudelleen ja uudelleen. Ottanut selvästi oikein loppukirin, että varmasti ehtii koluamaan kaikki paikat ennen kuin aika loppuu! Päänahka on ollut tulilinjalla useampaan kertaan, samoin käsivarret jatkuvasti - ensin yläosasta, mutta nyt keskittyen kyynärvarteen, kämmenselkään ja ranteeseen. Selkä on yhtä jatkuvaa ihottuma-aluetta ja siellähän sitä pinta-alaa riittää sopivasti niin, että ekseema voi vaihtaa paikkaa mukavasti ylä-keski-alaselän välillä. 

Tämän viimeisimmän kauden aikana mukaan ovat tulleet myös lantion alue ja kyljet. Ja nyt ihan viimeisimpänä sääret, nilkat ja jalkapöydät. Tilanne on ollut aika raskas, koska nyt tämä on mennyt siihen, että tervettä päivä ei juuri ole ja ihottuma on mennyt kaikissa kiertämissään paikoissa aika pahaksi. Positiivista on se, että olen saanut sen myös jollain aikavälillä omin voimin kuriin, kun olen tehnyt sen eteen huolella töitä, mutta huonoa on se, että se voi palata ihan kuinka nopeasti ja yllättäen tahansa. Se etsii näköjään myös helposti uuden paikan ja toisaalta juuri esim. nyt vaivana oleva säärien ja nilkkojen paha ihottuma on kestänyt jo kohta puoli vuotta. Nyt vasta ensimmäisen kerran on näköpiirissä pientä toivon pilkahdusta sen häviämiseen, vaikka vasta viikko sitten säärten tilanne oli suorastaan särkyinen ja kivulias.

Ekseema ottaa siis uusia kierroksia vielä tässä vaiheessakin eli 45-vuoden oireilun jälkeen. Onneksi olen jo melkein kaiken kokenut tämän sairauden kanssa, joten en helposta hätkähdä, mutta on tämä aika stressaavaksi mennyt nyt kun ihonhoito on pitänyt nostaa aika korkealle prioriteeteissa ja sen huono kunto on ollut aika hallitseva juttu erityisesti koko tämän vuoden ajan. Koronastressillä on varmaan osansa tässä, mutta yhtä kaikki kehno tilanne. 

Jotain uutta vaihetta joka tapauksessa eletään ihonkin suhteen ja yhtenä merkkinä siitä on ollut se, että olen joutunut mm. testaamaan ja löytämään itselleni uuden perusvoiderepertuaarin, koska vanhat pitkään käytetyt eivät ns. enää toimineet. Mutta monien kokeilujen jälkeen sopiva setti onneksi taisi nyt löytyä. 

Täytyy sanoa, että en ole itse hirveästi lukenut vertaistarinoita siitä, miten ekseema näyttäytyy kypsemmällä iällä, mutta taidankin etsiä hieman tietoa. Joskin jokaisen tarina on varmasti hyvin yksilöllinen, mutta ehkä se taas lisää jotain ymmärrystä tätä viekasta sairautta kohtaan.

Toivon kaikille aikuisille ekseeman kanssa eläville jaksamista sairauden hoitoon ja tasapainoista elämää!