Miltä tuntuu, kun atopia leiskuu?

"Huono ihotilanne omalla kohdallani tarkoittaa sitä, että atopia leiskuu ja kukoistaa. Punoittavia, kutittavia, hilseileviä ja kirveleviä ihoalueita on ilmestynyt laajoille alueille melko lailla kaikkiin ruumiinosiin ja joskus en meinaa oikeasti pysyä nahoissani jatkuvan kutinan ja raapimisen kanssa."

Author: Tanja | Date: 17 joulukuu 2019

Kulunut syksy on ollut kiireinen. Ja kuten joka vuosi, hieman masentavakin. Tuskin olen näiden ajatusten kanssa yksin, sillä niin monta kertaa olen valituksia pimeydestä, sateesta ja kiireestä kuullut muidenkin suusta. Luulen, että syksyn ja pimeyden tultua ihmiset helposti uppoutuvat töihin ja kiireisiinsä. Kaikki haluavat varmasti vain, että hyppy aurinkoisiin ja kauniisiin kevätsäihin tapahtuisi mahdollisimman nopeasti ja huomaamattomasti.

Itse olen töiden lisäksi aiheuttanut kiirettä ja stressiä yrittämällä ehtiä kuntoilemaan hieman enemmän kuin yleensä. Tämä ei meikäläisen mittapuulla tarkoita viikkotunteina kuin muutamaa ylimääräistä jumppa- tai salikertaa, mutta sekin on saavutus. Syksyn ja talven sateissa kumisaapaskävelyt koiran kanssa eivät niin paljoa houkuta, joten halusin ottaa ohjelmaan vähän muutakin lisäliikuntaa. Miehen kanssa yritämme sujuvasti vuorotella koiran ulkoilutuksessa niin, että molemmat pääsevät sopivasti omiin harrastuksiin. Tehokas treeni salilla ja sen päälle saunahetki on tuntunut jopa ylelliseltä omalta ajalta pitkän työpäivän päätteeksi. Vaikka liikuntaan tarvittavan ajan raivaaminen on ollut jokseenkin työlästä, niin se on ehdottomasti kannattanut. Sadetta ja pimeyttä pääsee siis selvästi karkuun muuallekin kuin kotisohvalle.

Pitkät työpäivät, lyhyet yöunet, stressi, naamaan piiskaava sade ja tuuli, hiki hatussa paikasta toiseen kiirehtiminen ja hiki hatussa jumppaaminen ovat kaikki varmasti osaltaan vaikuttaneet syksyn ja talven ihotilanteeseen, joka on sanalla sanoen ollut huono. Ei pahin mahdollinen, mutta huonompi kuin pitkään aikaan. Ruokavaliota en viitsi tässä edes lähteä syyksi mainitsemaan. Kaiken muun itseni kaltoinkohtelun lisäksi en myöskään aina jaksa huolehtia ruokavaliosta, joka allergioiden lisäksi ottaisi huomioon terveellisyyden ja painonhallinnan. Mutta se olkoon jonkun toisen kirjoituksen aihe.

Huono ihotilanne omalla kohdallani tarkoittaa sitä, että atopia leiskuu ja kukoistaa. Punoittavia, kutittavia, hilseileviä ja kirveleviä ihoalueita on ilmestynyt laajoille alueille melko lailla kaikkiin ruumiinosiin ja joskus en meinaa oikeasti pysyä nahoissani jatkuvan kutinan ja raapimisen kanssa. Selkä, kyljet, käsivarret ja niska ovat olleet jo jonkin aikaa kiusallisen ihottumaiset ja taistelu kohti parempaa on ihan päivittäistä. Käytännössä voi olla päiviä tai viikko, jolloin tilanne vaikuttaa paremmalta, mutta sitten taas yksi päivä voi muuttaa kaiken päälaelleen. Sen jälkeen onkin taas täysi työ saada tilanne haltuun. En ole kuitenkaan muuttanut ihonhoidon rutiinejani tämän huonomman jakson aikana, vaan jatkanut aika lailla samaan malliin kuin hyvinäkin aikoina. Jotain tujumpaakin ainetta tai lääkitystä voisi tietysti käyttää, mutta tuntuu, että nyt en kuitenkaan halua lähteä siihen. Eli toisin sanoen voi varmaan sanoa, että vielä ei olla kuitenkaan oltu siinä pisteessä, että en pärjäisi ihoni kanssa. Olen valmis kärsimään huonompia päiviä vastineeksi siitä, että saan hoitaa ihoani rutiininomaisesti itselleni tutulla ja turvallisella tavalla. Jos nyt haluaisin jotain rutiineista poikkeavaa ja astetta vahvempaa hoitoa iholleni, vaatisi se vähintäänkin lääkärikäynnin ja taas jonkun uuden kokeilua. Nyt kaikki sellainen tuntuu enemmänkin rasitteelta, joten pysyttelen rutiineissani ja odottelen parempia aikoja.

Rasvailu ei itse asiassa ole suinkaan ainoa keino, jolla pystyn loihtimaan itseni parempaan ihokuntoon. Oikeastaan voin syyttää täysin itseäni tästä tilanteesta ja tiedänkin tasan tarkkaan sen, mikä tämän pahimman tilanteen suurimmaksi osaksi aiheuttaa. Se on nimittäin juuri se suurin muutos, jonka olen syksyn aikana tehnyt ja josta alussa jo mainitsinkin, eli lisääntynyt kuntoilu. Sitä säännöstelemällä voisin vaikuttaa aika paljonkin ihoni kuntoon. Hikoilun lisääntyminen ja atopian huononemisen yhteys on minulla nimittäin niin vahva, että siihen ei tarvita kovin kummoista tieteellistä tutkimusta pohjalle todistelemaan asiaa oikeaksi tai vääräksi. En tiedä, mitä virallinen tieto ja tutkimus tästä aiheesta ihan oikeasti kertoo, mutta itselleni oma hiki on yksi pahimpia atopian ”lehahduttajia”. Ja hiki on hiki, oli se sitten auringon, saunan tai liikunnan aiheuttamaa hikeä. Lopputulos riippuukin vain sitten siitä, että missä kunnossa iho on silloin kun se hikeentyy ja kuinka nopeasti hien pääsee pesemään pois. Hikeentyminen vain ja ainoastaan saunomalla, varsinkin silloin kun ihon tilanne on lähtökohtaisesti ok, ei oikeastaan muuta atopiaani suuntaan tai toiseen. Saunassa hikoilun alettua ihoni alkaa kutista ja joudun sitä jonkun verran raapimaan, mutta se ei vielä yksin tee käännettä pahempaan. Paitsi jos iho on valmiiksi ärtynyt. Seuraavaksi pahin on auringossa hikoileminen, koska se jatkuu yleensä kohtuullisen pitkään ja vaikka välillä peseytyisikin, niin uusi hikoilu on taas kulman takana, eikä suihkuja ja rasvauksia voi tehdä kovin montaa kertaa päivän aikana.

Ihan pahinta atooppiselle iholleni on kuitenkin vuoden ympäri säännöllisesti jatkuva hikiliikunta. Tunti-pari hikoilevan tai hikoilleen ihon kanssa on tosi pitkä aika ja siinä ehtii terveempikin atooppinen iho ärtymään ja kutisemaan aika tavalla. Voin kertoa, että ihon saa raavittua verille lyhyemmässäkin ajassa. Varsinkin jos käyttää siihen apuvälineitä… Oikeasti en kehtaa edes kertoa tästäkään nyt tämän tarkemmin, mutta sanonpahan vain, että aina omat lyhyet kynnet eivät saa riittävää helpotusta aikaiseksi. Ainakaan nopeasti ja tehokkaasti. Ihon raapiminen kun on semmoinen kummallinen automaattirefleksi, että sitä ei aina edes huomaa kyhnyttävänsä. Paitsi sitten kun se on mennyt jo niin sanotusti överiksi, ihossa on näkyvät jäljet ja kirvely entistä pahempaa. Tässä olisi muuten markkinarako jollekin. Ostaisin heti jonkun kätevän ja huomaamattoman raaputuslaitteen, jolla kutina helpottuu tehokkaasti, kuitenkin ihoa vaurioittamatta. Sellaisen, millä pääsee vaatteiden alle ja selkään rapsuttelemaan myös huomaamattomasti työpäivän aikana. Lyhytaikainen ja kummallinen ilo, tiedän, mutta tässä olisi ensimmäinen asiakas. Enkä tiedä kuinka huomaamatontakaan se voisi oikeasti olla…

Muutama ylimääräinen hikijumppakerta viikossa kostaa siis iholleni välittömästi. Olen jo vuosia käynyt säännöllisesti jumpassa, mutta koska se on ollut vain kerran, pari viikossa, niin iho on ehtinyt siinä välissä palautumaan ihan mukavasti. Nyt kun tuohon väliin on lisännyt yhden tai kaksi hikipäivää lisää, niin iho on jatkuvassa rasituksessa ja kierteessä eikä se ehdi parantua välillä. En voi pitkittää ihon pesua, vaan menen aina saman tien hikoilun jälkeen suihkuun niin pian kuin mahdollista. Se ei kuitenkaan pelasta tilannetta.

Nyt kuitenkin yritän elää ja pärjätä tämän ihon kanssa niin hyvin kuin vain pystyn ja jatkan liikkumista. Muuten en jaksa tätä pitkää ja pimeää talvea. Tuskinpa liikkumista ja sen hyötyjä tarvitsee kenellekään sen enempää perustella. Se tuo hyvää mieltä ja sitä paitsi ihminen on luotu liikkumaan. Atoopikkokin on luotu liikkumaan.

Kohta pääsen myös testaamaan, miten yksi uusi ihon kunnon räjäyttävä kombinaatio toimii käytännössä. Pääsen nimittäin pian hellimään ihoani aurinkoon ihan näin kesken pimeän talven. Sen aikana ja jälkeen nähdään mitä saa aikaiseksi muutenkin kehnossa kunnossa olevalle iholleni parin viikon helteessä hikoilu, meressä ja kloorivedessä läträäminen – ja vielä sen lisäksi hikiliikunta! Toki normaaleihin jumpparituaaleihini en nyt loman aikana pääse, mutta ajattelin kuitenkin olla jonkin verran aktiivinen lomallakin. Yleensä aurinkoloman jälkeen toiveissa on ihanan samettinen ja ihottumaton iho, mutta nyt en ole tästä ihan varma. Toki toivon, mutta saanko – se jää nähtäväksi.

Toivon kaikille atopian kanssa kamppaileville tsemppiä ja pitkää pinnaa talven ihokoitoksiin. Ja ihan kaikille rauhaisaa joulun aikaa!

Tanja