Atopia blogi
Kesä, aurinko ja ihana valo on tullut ja se jos joku on atoopikon parasta aikaa. Vai onko? Lue Tanjan ajatuksia atooppisesta ihottumasta.

Atoopikon vuodenajat

Oma ihottumani on sijainnut jo vuosia enimmäkseen selässä, käsivarsissa ja päänahassa, joten ne alueet eivät kyllä pääse nauttimaan luonnon omasta valohoidosta juuri muulloin kuin kesällä. Pipokin kulkee päässä pitkälle kevääseen. Poikkeuksena toki talven ulkomaanmatkat, silloin kun niistä pääsee nauttimaan. Selkä pääsee näistä paikoista aurinkoon erittäin harvoin, mutta yritän antaa sille ihan aurinkokylpyjä aina tilaisuuden tullen. Tuntuu, että selässä myös positiiviset vaikutukset näkyvät nopeimmin. Johtuu varmaan siitä, että selän ihottuma-alueet ovat aika laajoja ja tällöin myös isompi ihoalue tulee kerralla parempaan kuntoon.

Vuodenajat ja niiden ominaispiirteet pitävät kuitenkin ihoni koetuksella. Jos ekseema on ihosairautena muutenkin vaihteleva ja paikoin ennakoimaton, tuovat neljä vuodenaikaa siihen vielä omat kommervenkkinsä. Jos valo ja aurinko toisaalta parantavat ihon vointia, niin samaan aikaan muut vaikuttavat tekijät jossain määrin kumoavat nämä pitkän talven jälkeen odotetut hyvät tekijät. Ei siis taida olla sellaista täydellistä vuodenaikaa, joka toisi pelkkää hyvää ihosairaalle, mutta toki kesä on yksi niistä parhaista ja helpoimmista - ja se saa aikaan eniten positiivista vaikutusta. Oman ihoni kuntoon vaikuttaa jonkun verran myös stressi, mutta kesällähän siitäkin pääsee pitkäksi aikaa eroon :)

Voikukka

 
Kun kevään tultua siitepölyt alkavat lentämään, se vaikeuttaa ainakin minun elämää huomattavasti. Omalla kohdallani siitepölykauden alkaminen keväällä tarkoittaa siitepölyoireiden lisäksi myös pientä takapakkia ihoasioissa. Ihan kuin nenän vuotaminen, silmien kutina ja vetistäminen, nuha ja hengitysvaikeudet eivät olisi tarpeeksi! Tuntuu että iho roihahtaa punaiseksi ja kutiavaksi todella helposti ja jostain syystä se edelleen yllättää minut joka kevät. Samalla moni muukin asia aiheuttaa normaalia helpommin oireita, kuten mm. ruoka-aineet ja eläimet. Itselleni pahimmat siitepölyallergian oireet aiheuttaa leppä ja koivu. Näiden kukinta-aika on onneksi aika aikaisin keväällä ja tyypillisimmillään niiden huippu on suurin piirtein vapun aikoihin. Silloin vuodesta ja siitepölyn määrästä riippuen ulkoilmassa liikkuminen ei tunnu ollenkaan houkuttelevalta. 

 

Allergia

 

Harmillisinta tämä on tietenkin oikein lämpiminä keväinä, jolloin kaikki puhkeaa kukkaan samanaikaisesti ja näin aiheuttaa myös oikein massiiviset oireet. Kun samaan aikaan haluaisi nauttia pitkän ja kylmän talven jälkeen ihanasta lämmöstä ja auringosta, on tilanne paikoin keväisin niin paha, että joudun jumittamaan neljän seinän sisällä ilman, että edes ikkunoita voi pitää auki. 

Tänä vuonna ansaitsin kyllä reippaat selkääntaputukset, sillä aloitin lääkitsemään itseäni oireiden varalta hyvissä ajoin ja se todellakin auttoi minut tänä vuonna ohi tuon kamalan kauden melko lailla ilman oireita. Ihanaa! Vielä kun saisi nuo omat aikuistuvat ja myös siitepölyoireista kärsivät lapset hoitamaan itseään. Mutta jos he minun tietäni tässä kulkevat, niin varmasti saan odottaa heidän omatoimisuuttaan vielä jonkun vuoden. Joka tapauksessa saan olla kyllä äärettömän tyytyväinen siihen, että oma siitepölyjen aiheuttama ongelmakausi on kohtuullisen lyhyt. Joillainhan tämä jatkuu koko kevään ja aina pitkälle kesään asti. 
 
Kun allergia- ja iho-oireet sitten taas normalisoituvat eli pahimmat nuhat ja ihon lehahtelut ovat takanapäin, voi sanoa kesän alkaneen. Tätä vuodenaikaahan atooppista ekseemaa sairastavat yleensä odottavat, sillä edellytykset oireettomaan ja hyvinvoivaan ihoon ovat parhaimmillaan. Näin se on minullakin, mutta toisaalta ihan huoletonta ei taida olla koskaan. Esimerkiksi mielikuvissa ihanalta kuulostava kesäillan hetki, vaikkapa pitkä pyörälenkki ja välissä pysähdys ja pulikointi vilvoittavassa järvessä, ei onnistu minulta ihan spontaanisti. Se vaatii hieman ennakointia. 

Kesäilta

Pyörälenkki onnistuu kyllä. Siinähän ei tule kuin pikkuisen hiki, joka tosin jonkun ajan jälkeen rupeaakin jo muistuttelemaan ihon kutinan muodossa. Olen nimittäin aika tyypillisen atooppisen henkilön tapaan allerginen omalle hielleni ja se on muuten ärsytyslistassani kutinan aiheuttaja numero yksi! Koska kutina lähtee pois vedellä ja pesulla, olisi vilvoittava uinti pyöräilyn päälle mitä parhain idea ihon kannalta. Ainut juttu on se, että uinnin jälkeen iho rupeaa taas välittömästi kuivumaan, joten se pitäisi välittömästi rasvata. Muuten kiristys ja hilseily alkaa viimeistään seuraavan kymmenen minuutin sisällä. Ja sitten ollaankin taas sellaisessa pohdinnassa, jossa yleensä päädyn hyvin ennalta harkittuun ja tylsään ratkaisuun. Tässä se tarkoittaa sitä, että uinti ja sitä seuraava rasvaushässäkkä voidaan suosiolla unohtaa. Hoidan mieluummin suihkun ja rasvauksen sitten kotona lenkin jälkeen kaikessa rauhassa, jolloin lenkkikaverin ei tarvitse odottaa puhteitani, eikä minun kantaa rasvaputeleita mukana. Silloin ei myöskään tarvitse huolehtia siitä, että joutuisin mahdollisesti peseytymään ja rasvaamaan ihoni moneen kertaan. 

Suomen järvivedet eivät kylläkään kuivata omaa ihoani ollenkaan niin pahasti kuin oikein suolainen merivesi tai uima-altaiden kloorivesi. Joten jos jossain voi olla sen viisi-kymmenen minuuttia rasvaamatta uinnin jälkeen, niin täällä kotimaassa. Itse pidän kuitenkin kovasti matkustelusta ja olenkin sitä joskus jopa perustellut itselleni näillä ihoasioilla. Varsinkin keskellä kylmää talvea tuo perustelu on usein käytössä, sillä silloinhan iholla on mahdollisuus maistaa kesän aurinkoa ja valoa edes lyhyen aikaa. Toisinaan taas haluan varmistaa, että saan aurinkoannokseni silloinkin, jos Suomen kesä pettää. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että nuo auringon- ja uinnintäyteiset lomamatkat voivat olla shokkihoitoa iholleni. Erityisesti kombinaatio, jossa hikoillaan 24/7, valellaan iholle monenkirjavia aurinkovoiteita, asutaan vedessä, rasvataan, suihkutellaan ja välissä oleillaan märillä uikkareilla pitkiä aikoja, on vain välillä iholleni liikaa. Silloin ihottuma taas yllättää ja loman lopuksi saattaakin olla niin, että iho on jokseenkin parantunut ns. normaaleista paikoista, mutta on löytänyt uudet pesäkkeensä sieltä minne aurinko ei paista eli uikkareiden alta! Seuraavalla kerralla joudun varmaan tekemään niin, että vaihdan uinnin väliajoiksi kuivat vetimet ylle ja katson auttaako se tilannetta. Varsinaista aurinkoihottumaa en onneksi saa kovin usein, mutta kyllähän herkkä iho reagoi kaikkeen helposti.
 
Vaikka tähän nyt tämmöisiä pieniä pohdintaprosesseja auki kirjoitinkin, se ei tarkoita, että antaisin näin pienten asioiden pilata kesääni tai matkaani yhtään pätkää. En todellakaan. Enkä tämmöisten asioiden takia. Asioiden pohtiminenkin tapahtuu automaattisena ja nanosekunnin kestävänä nopeana ajatuksena päässäni, silloin kun tilanne eteen tulee. En tapaa ajatella, että jäisin jostain paitsi, sillä oikeastihan en jää, vaan minä vain valitsen usein sen helpomman tien. Tai sitten kärsin suosiolla. Saan kyllä joskus osakseni muiden säälit, jos en voi osallistua johonkin hauskaan ja hikiseen, ilman mahdollisuutta peseytymiseen. Tai hauskaan ja märkään, ilman mahdollisuutta rasvaukseen.

Kuitenkin muihin vuodenaikoihin verrattuna kesä on todellakin sitä parasta aikaa. Minä ainakin aion parannella (iho)haavojani tänäkin kesänä ja paljastan rohkeasti ihottumaiset käsivarteni kaikkien nähtäväksi. Syksyn tultua ne ovat taas entistä ehommat ja valmiina pitkään synkkään kauteen. 

Auringonkukka

Aurinkoista ja rentouttavaa kesää!
 

(Kuvituskuvat: Pexels.com)

Tanjan blogi aukeaa elokuussa atooppinen.fi sivustolla!

Olen Tanja, 44v. perheenäiti Etelä-Suomesta. Olen elänyt atooppisen ekseeman kanssa vauvasta asti, joten se on ollut jo pitkään aika luonnollinen osa minua. 

Päivätyökseni olen valinnut siistin toimistotyön ja tietokoneruudun tuijottaminen viekin päivästä ison ajan. Sen vastapainoksi vietän vapaa-aikaani mielelläni ihan vain perheen kanssa puuhaillen ja ulkoillen, sekä joskus myös jumpassa käyden. Perheessä on kolme teini-ikäistä lasta, aviomies ja tätä nykyä myös 2-vuotias lagotto romagnolo-koira, jonka kanssa allergiani tulee toimeen ihan hienosti.