Ihanaa, kun hoidetaan

Kaksi tarinaa hankalasta atooppisesta ihottumasta

Ihanaa, kun otetaan todesta ja hoidetaan!

Ei ollut tämä talvi edellisen poikanen. Jos en muuten muistaisi, niin onneksi some palauttaa mieleen viime talven vähälumisuuden ja leppoisat lämpötilat. Näiden seikkojen vuoksi viime talvi oli itselleni myös fyysisesti kevyempi, sillä pystyin pitämään hevoset ulkona yötä päivää läpi koko talven. Tänä talvena hevoset ovat olleet yöt tallissa ensin mahdottoman veden tulon ja kuran vuoksi, sitten tuulten, lumen ja pakkasten vuoksi. Nytkin ulkona tuivertaa pohjoistuuli niin, että jouduin jättämään hevoset sisälle päiväksi. Aikaisemmissa teksteissäni olen miettinyt, missä ovat hankalaoireiset atoopikot – nyt tämän talven jälkeen en enää mieti, vaan tiedän, että heitä on edelleen olemassa. Kerron teille kaksi tarinaa hankalasta atooppisesta ihottumasta ja millaiset syyt ovat voineet tilanteeseen johtaa.

Atooppisen ihottuman koko ihon kattavaa punoittavaa sisäsyntyistä tulehdustilannetta kutsutaan erytrodermiseksi ihottumaksi. Iho on kauttaaltaan punoittava, kuumottava, kutiseva, kipeä, hilseilevä, raapimisesta rikkoutunut. Tälläisellä iholla ihmisen yleisvointi on huonontunut: hän palelee, olo tuntuu kuumeiselta ja kipeältä, yöllä ei pysty nukkumaan, iho haisee pahalta, janottaa. Rasvaaminen ei auta, vaikka perusrasvaa levittäisi useita kertoja päivässä. Työurani alkuvuosina tälläinen potilas joutui päivystyksenä osastolle hoidettavaksi. Nykyisin ihotautiosastojen määrä on vähentynyt ja niinpä potilas sitten hoidetaan yleisimmin yleislääkärin vastaanotolla antamalla ohjeet lääkitykseen ja samalla perusterveydenhuolto ottaa kantaa, lähettääkö se potilaan erikoissairaanhoitoon.

Potilas numero yksi

Potilas numero yksi oli tälläinen potilas: hän oli saanut Iho- ja allergiapoliklinikalle marraskuussa lähetteen ajatuksella tarvitsisiko potilas takrolimuusivoiteista korvattavuuslausunnon Kelalle. Potilas ei ollut saanut minkäänlaisia lääkitysohjeita. Kun lähete saapui meille, lähetteitä ohjelmoiva lääkäri ohjelmoi potilaalle vastaanottoajan asiantuntijasairaaanhoitajalle paikallishoidon ohjausta ja tehostusta varten.

Tammikuun puolivälissä potilas numero yksi astui siis vastaanottohuoneeseeni. Ensisilmäykseltä näin, että hänellä oli sekä vaikea kasvoihottuma että vaikea käsi-ihottuma. Juttelimme ja pyysin potilasta kertomaan oireistaan. Hän kertoi joskus aikoinaan muualla asuessaan olleensa hoidossa ihotautiosastolla, saaneensa valohoitoakin, mutta että atooppinen ihottuma oli pysynyt vuosikausia rauhallisena perusrasvauksella. Potilas kertoi hoitavansa ihoa mielellään luonnontuotteilla ja käytti voiteessa mm. kehäkukkauutetta. Tämä talvi oli vain ollut kummallinen, iho oli huonontunut ja huonontunut eikä rasvaaminen ollut auttanut yhtään, ja marraskuussa oli ollut pakko mennä lääkärille.  Kun kysyin, miksi lähettävä lääkäri ei ollut määrännyt mitään hoitoa ihoon, potilas kertoi, että lääkäri ei ollut edes tarkistanut hänen ihoaan. Hälytyskellot soiden sanoin, että nyt sitten on sen aika ja pyydetään lääkäri paikalle sinun ihosi tilannetta arvioimaan. 

Tälläisiä päivystysluonteista hoitoa vaativia tilanteita varten meidän klinikassa on sovittu, että lääkäri tulee ehtiessään tilanteen arviomaan ja potilaan hoito aloitetaan välittömästi. Ihohoitajan ammattitaitoa on toteuttaa paikallishoidot, ohjata potilas käyttämään hoitoja kotona ja selvittää potilaalle, mitä jatkossa tapahtuu. Potilas sai kaliumpermanganaattikylvyn, vartalon vahvoille ihoalueille vahvan kortisonivoiteen, herkille ihoalueille keskivahvan kortisonivoiteen, käsivarsiin ja jalkoihin sinkkisidokset. Tilanteen ollessa näin hankala, potilaalle määrättiin myös kuuriluonteiset suun kautta annosteltavat kortisonitabletti-  ja antibioottikuurit. Jatkohoitoa varten hän sai yhden tärkeän ohjeen;  arvaatteko minkä? Luonnonkosmetiikka ja hajusteet nyt pois käytöstä ja vain reseptivoiteita iholle. Jatkossa kontaktiallergiatesteillä selvitetään, onko potilaalle syntynyt kehäkukkauutteesta kosketusallergia mykerökukkaisille kasveille ja arvioidaan, tarvitseeko hän kenties jotain muuta hoitoa kuin paikallishoidon. Potilas oli hyvin tyytyväinen ja sanoi, että ”ihanaa kun otetaan todesta ja hoidetaan”.

Potilas numero kaksi

Potilas numero kaksi oli meillä kontrollijonossa oleva atoopikko nummulaariekseeman vuoksi, paikallishoitona hänellä oli vahva kortisonivoide ja perusvoiteet. Oireilu oli jatkunut vuosien ajan välillä rauhallisempana, välillä pahempana. Vuosien varrella hän oli saanut useita kertoja hoidonohjausta ja neuvoja tehostaa paikallishoitoja esimerkiksi käyttämällä runsaammin kortisonivoidetta ja ottamalla yön ajaksi käyttöön sidoksia kutinaa vähentämään ja raapimista estämään. Hänen kanssaan oli keskusteltu myös arjen kuormituksesta: potilas oli huomannut kuinka paine työpaikalla lisäsi kutinaa ja ihon lehahtelua. Nyt potilas oli saanut ajan vastaanotolleni soitettuaan poliklinikalle. Onneksi se meidän hoitajista, joka vastasi puheluun, otti todesta potilaan sanat: ”Iho on niin huono, etten pärjää enää”. Tälläisissä tilanteissa meillä annetaan potilaalle usein nopeasti aika asiantuntijasairaanhoitajalle paikallishoidon ohjausta ja tehostusta varten. Ihon tilanne voidaan myös valokuvata lääkärille jatkohoidon suunnittelua varten.

Potilas numero kaksi saapui helmikuun alkupuolella vastaanotolle ja kertoi, kuinka oli joulukuussa hakeutunut työterveyslääkärille säären ihottuman pahentuessa. Hän oli yrittänyt hoitaa keskivahvalla kortisonivoiteella, mutta ihottuma oli vain pahentunut ja laajentunut. Niinpä potilas oli sitten kertonut tämän työterveyslääkärille ja työterveyslääkäri oli antanut ohjeen lopettaa kaikki kortisonivoiteet ja määrännyt ensimmäisen antibioottikuurin. Ihotilanteen vain huonontuessa potilas oli käynyt tammikuun alussa uudelleen työterveyshuollossa ja hoidoksi oli määrätty toinen antibioottikuuri. Tässä kohtaa ihottuma oli jo laajentunut molemmille jaloille, käsivarsille ja keskivartalollekin. Kutina oli kova, toinen sääri turvonnut, iho oli laajalti rikki ja kipeä. Antibiootista ei ollut apua ja sitten potilas muisti Ihoklinikan ja sai ajan meille.

Eipä tämänkään potilaan kohdalla voinut muuta tehdä kuin pyytää lääkäri paikalle määräämään suun kautta lääkitystä paikallishoitojen lisukkeeksi. Hoitohan oli mennyt pieleen siinä kohtaa, kun kortisonivoiteet kehotettiin lopettamaan. Syy miksi voide ei ollut auttanut oli se, että voide ei ollut riittävän vahvaa. Ehkä iho olisi tarvinnut toipuakseen suun kautta kortisonia jo tuolloin marraskuussa. Tämäkin potilas sai kylvetyksen, kortisoni- ja antibioottikuurit suun kautta, vahvat kortisonivoiteet iholle sekä kontrolliajan lääkärille kolmen viikon päähän. Tällä käynnillä suunniteltiin lääkehoitokokeilu systeemilääkkeellä ja toivotaan, että perinteiset systeemihoidot tai niitä mahdollisesti seuraava biologinen hoito tuovat helpotusta potilaan tilanteeseen monen vuoden oireilun jälkeen.

Apua on tarjolla hankalaankin atooppiseen ihottumaan

Nämä kaksi potilasta eivät suinkaan olleet ainoat, joita olemme tänä vuonna nähneet pakkasten jälkeen vaikean atooppisen ihottuman vuoksi. Monen aikuisen atopia on pahentunut vuosien rauhallisen vaiheen jälkeen ja alle kouluikäisiä lapsia on ollut valohoidoissa vaikean laaja-alaisen ihottuman vuoksi. Kouluikäisiä lapsia on tullut ihotautilääkärille saamaan ohjeita hankalan kasvo-oireilun hoitoon. Onneksi meillä on apua tarjottavana ja valoa tulevaan: hoitovaihtoehtoja löytyy ja hyvällä opastuksella potilaat saavat helpotusta vaivaansa. Lisäksi on hienoa havaita, että jotkut kroonisesta vuosien hankalasta ihottumatilanteesta ja kutinasta kärsivät ovat halukkaita ottamaan rohkean askeleen siirtyä eteenpäin kokeilemaan tarjolla olevia hoitovaihtoehtoja. 

Talvi on kuitenkin jo menettämässä otettaan, valo lisääntyy monia minuutteja päivässä ja lämpötilat nousevat kunhan vielä hetki kestetään. Sen jälkeen kesä on vain askeleen päässä.

Keväistä auringonpaistetta ja lauhoja tuulia teille kaikille!
Teija

Related